Olive Green
Voi että! Voi että, toi aurinko paistaa niin hekumallisesti, et ihan tuntuu sielussa asti. Mulla on tässä ikkuna auki. Linnut visertää, valo tunkee tajuntaan ja leppeä tuuli tökkii sieraimissa. On niin kevät. Haisuukin ihan keväälle. Mut ei ollut viime viikonloppuna. Oltiin pääsiäinen mökillä ja mulla oli ajatuksena tehdä jo pihahommii. Kupsutella kukkapenkkei ja vähän haravoida. Nou wei. Lunta vielä alun toista metrii ja ihan täys talvi. Se saattaapi vielä muutaman viikon ottaa, ennen kuin siellä päin pää
UK on duunimatkalla ja mie saan olla yksin himas. Mitä tekee tehokas kotirouva, kun puoliso on pois jaloista? Juu, ei lähe baariin hillumaan vaan tekee suursiivouksen. Sen verta jo ikä painaa ettei jaksa kaikkea kerralla. Tänään jatkuu. Ukko tulee vasta illalla. Kevään valo on armoton ja paljastaa paskan ja pölyn. Niitä sitten nyysimään. Mut hei, pääsen jo valittaa, että oli jopa kuuma himas. Meillä toi aurinko porottaa tähän heela daagen ja ylin kerros, niin jopa jo kuumaks pisti. Tuli viime kesä mieleen,
Mittee muuta? Tuli taas yksi naula arkkuun lisää. Ihan kauhistuttaa, kohta kuuskymmentä. Voi veljet ja muut sukulaissielut. Toisaalta tää ikääntyminen on jotenkin armollista, jää toi turha hötkyily ja yletön pätemisen tarve vähän vähemmälle. Ja hei, on jotenkin oppinut tykkämään itsestään. Ei niin ku nillitä itselle ihan koko aikaa. Ja osaa olla tyytyväinen siihen mitä on, elää ihan hyvää elämää. Se on aika kiva fiilis. Mut täytyy myöntää, että kummallisesti muistelen kauheest paljon kaikkee mennyttä ihanaa
Olive Green