Sateisen ja kylmän kesän kurpitsasato (kuvituskuva) Koska olen jo masteroinut kuivakakut , päätin opetella keksien teon (eläkkeellä opettelen tekemään panettonea). Keksit ovat aina olleet hankalia, pääasiassa sen vuoksi, etten tiedä millaista voin pitäisi olla ja kuinka kiihkeästi voi ja sokeri vatkataan yhteen. Leivonnassa tuntuu voin koostumuksella olevan suurin vaikutus lopputulokseen: tarviiko voi sulattaa, pehmittää vai laittaa taikinaan jääkaappikylmänä. Osassa keksireseptejä voi on sulaa, osassa taas
Koska pikkusisko tarhaa mehiläisiä, on meillä kaapissa aina erinomaisen hyvää hunajaa. Siitäpä sitten laskin yhteen hunaja + keksit ja aloin googlettaa. Tässä vaiheessa täytyy siunailla, miten huonoja amerikkalaiset ruuanlaittoblogit on. Ensin tulee kuva tarvikkeista, sitten ohjeet mitä tehdään ja jossain tuhannennen mainoksen jälkeen grammamäärät. Aivan älytöntä. En jaksanut yhtäkään ohjetta scrollata loppuun.
Onneksi kotimaasta löytyi järkevä hunajakeksien ohje, joten ei kun soveltamaan.