"Mikä on ihminen ilman maisemaa?" kysyi Athos. "Pelkkiä peilejä, vuoksia ja luoteita." (Anne Michaels: Routaholvi. Suom. Tiina Ohinmaa. WSOY, 2010.)
Viime vuonna katselin pohjamutien lisäksi myös elokuvia ja sarjoja, kävin teatterissa, kuuntelin musiikkia ja luin kirjoja. Yritin pitää jonkinlaista lukupäiväkirjaa, mutta se supistui lähinnä nimiluetteloksi. Keksin, että kuvaan kännykällä kirjan kannet ja tärkeitä sivuja. Välillä sekin unohtui. Nyt yritän palauttaa mieleen koettua. Taidan joutua tekemään tästä jatkokertomuksen. Olkoon ensimmäinen osa omistettu ns. lanuteoksille.
Vuosi 2021 vaihtui vuodeksi 2022 Tomi Kontion ja Elina Warstan lämminhenkisten erilaisuutta, suvaitsevaisuutta, ystävyyttä ja antimaterialistista elämäntapaa vaivihkaisen viisaasti korostavien Koira nimeltään Kissa -teosten parissa. Kirjoja on toistaiseksi neljä: Koira nimeltään Kissa (Teos 2015), Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (Teos 2019), Koira nimeltään Kissa kaipaa kotia (Teos 2020) ja Koira nimeltään Kissa ja joulun ihme (Teos 2021) Pari näistä luin miehelle ääneen, joulukirjan hankin lahjaksi lä